Tänään ei ole niin hyvä päivä kuin voisi olla. Olkoonkin, että H:n kanssa olemme viettäneet ”parisuhdeviikonloppua” melko huolettomasti ja rauhaisasti. Sen enempää stressaamatta. Muuta kuin minä muutamasta duuniasiasta, jotka piti vielä eilen hoitaa alta pois. Huomenna kun pitää reissata Hesaan palaveriin ja muutama juttu kaipasi pientä käytännön organisoimista toimistolla.

Eilen juostiin kymppi, mikä sinänsä oli huonoin idea aikoihin. Lonkankoukistaja tykkäsi todella huonoa ja nyt sitten vaapun kuin ankka ympäriinsä.  Vaivahan alkoi jo viikko sitten todennäköisesti nyrkkeilyssä jostain potkusta suivaantuneena. Oli jo hetken parempi, mutta nyt se on sitten taas KIPEÄ. Omalla diagnoosilla tiedän vian ja siihen auttaa lepo tai ainakin tietynlaisen rasituksen välttäminen ja venyttely.

Tänään siis 15 juoksukilsan sijaan on luvassa 75 minuutin pyrähdys spinningin maailmaan. Onkin pari vuotta aikaa, kun viimeksi olen polkenut pyörää sisällä. Onneksi on näitä vaihtoehtoja. Seuraava laji on todennäköisesti vesijuoksu, joka kuormittaa tuota lihasta vielä vähemmän, mutta pitää ainakin kuntoa yllä. Jos tässä ei juoksemaan kyetä.

Herra Kollega lupasi antaa hyviä venytysvinkkejä. Sanoi, että sillä oli joskus aktiiviuralla ollut samainen vaiva ja kesti monta kuukautta ennen kuin sai taas paikat toimintakuntoon. Kannustavaa. Lohduttavaa. Harmittaa niin vietävästi, että hyvällä mallilla ollut treenaus saattaa katketa nyt mokomaan pikkuvaivaan tai ainakin aiheuttaa jonkun sortin tauon juoksemiseen, jos se ei ala kuntoutua.